Submitted by tango on Tue, 2007-01-30 20:07.
Talvikauden päätöskisaan lähdettiin luottavaisella mielellä. Upea sää ja upea uusi rata Heinolan Lusissa. Auton kanssa oli haastetta ennen kisaa ja kisa-aamunakin. Käyntihäiriöt palasivat jälleen kerran kiusaamaan kisaan valmistautumista. Jollain lailla auto saatiin käymään, mutta jälleen kerran ennen juuri ennen lähtöä käyntiääni muuttui ja joku sylinteri tippui pois pelistä...turhauttavaa. Ekan vedon ekat mutkat tultiin todella hitaasti kunnes auto hieman alkoi herätä ja käydä edes vähän. Ajo sujui ihan ok mutta hidasta meno oli kyllä. Loppupuolella alkoi käynti muuttua paremmaksi ja hieman jo alettiin hakea rajoja seuraavaa ajokierrosta varten. Yksi hypyn jälkeinen risteys meni pitkäksi ja oli vaikeuksia saada vaihdetta päälle. Maalliin tultiin kuitenkin ja oli yllätys että taakse jäi silti iso joukko autoja.
Kierrosten välillä tehtiin remonttia ja koneesta löytyi vikaakin. Ventiilin säätöruuvi oli auennut ja imuventtiili ei käytännössä edes auennut. Onneksi vika huomattiin ettei mennyt rikki venttiiliä jne. Tauolla sattui ikäviä asioita kun kanssakilpailija sai kilpailupaikalla sairaskohtauksen. Tapaus laski mieltä, mutta ajoa päätettiin jatkaa normalisti.
Toiselle kiekalle lähdettiin kovalla yrityksellä. Käynti oli jo parempi mutta edelleen lähdössä auto rötäsi jonkin verran. Ehkä kilometrin kohdalla auto alkoi käydä kunnolla ja sitten oli kovaa menoa. Muutama hyvä roikkukin tehtiin kunnes sitten alkoi tapahtua. Tuomaripisteellä 19 auto läksi urasta ja röykystä ilmalentoon ja suoraan koivikkoon. Osuman jälkeen Ford hyppäsi seljälleen ja pyörähteli 1.5 volttia. Marko oli luonnolliseti hieman pihalla mitä tapahtui, kun auto läksi niin nopiasti käsistä eikä voinut tehdä minkäänlaista korjausliikettä. Heti puihin ja kops kops. Auto meni luonnollisesti aika rikki mutta sanovat että se on motorsporttia. Tottahan se on, peltiähän se vaan on. Päivän tapahtumat sai miettimään asioiden tärkeysjärjestyksiä ja siinä mielessä omat auton kolhut oli pieni murhe. Toivomme sairaskohtauksen saaneelle kuljettajalle pikaista paranemista. Järjestäjille vielä kiitos hienosta kilpailusta. Toivotaan että ensi vuonna ollaan taas mukana ja toivotaan että tiekin on paremmassa kunnossa. Järjestäjällä on kyllä kiva into päällä. Mukavaa saada uusia ratoja sprint käyttöön.
Kaikki kuva- ja videomateriaali kiinnostaa kovasti autosta numero 74 Tarjota voi marko.kytomaki@tangoteam.com
Luvassa oli pitkästä aikaa sprintissä 3 ajokierrosta...hyvä idea järjestävältä seuralta. Toivakan rata on yksi Markon suosikkeja joten hauskaa oli luvassa. Rataa oli lyhennetty lopusta ja maali oli nyt huiman oloisesti nypyn jälkeen jossa tie taittui oikeaan. Kilpailun järjestäjä varoittelikin paikasta ohjaajakokouksessa ja taisi toimia varoitus kun paikassa ei ohjelmaa tiettävästi ollut. Ekalla kiekalle Marko koitti laittaa heti kaiken peliin. Suunnitelma meni pieleen heti ekassa mutkassa jossa mentiin leveälle linjalle ja pito oli heikko. Auton saanti takaisin uralle kesti liikaa ja vauhti kuoleentui ennen pelto-osuudelle tuloa. Sitten ajo oli hieman levotonta ja oli ehkä yliyrittämistäkin havaittavissa. Loppuosuus meni ihan ok, mutta oli arvattivissa, että aika oli heikko. Tokalle kiekalle Marko päätti siistiä ajotyyliä ja ajaa puhtaampaaa uraa pitkin. Idea onnistui ihan kivasti, mutta kierros meni pian pilalle, kun oli kahdessa paikassa keltainen lippu. Jälkimmäisessä oli Asconan perä tiellä ja mentiin aika varovaisesti ohi. Aika parani silti muutamlla sekunnilla. Kolmannelle kiekalle Marko päätti että vielä pystyy parantamaan jos ajaa ehjän kierroksen ja jos ei ole romuja radalla. Viimeinen yritys menikin hyvin lukuunottamatta asfalttisuoraa jossa suti todella kovaa tyhjää. Aika parani silti kolme sekuntia ja sijoitus junnujen yleiskisassa nousi muutaman pykälän. Tulos oli silti pettymys. Taas on aika miettiä mitä auton alustalle tulisi tehdä jotta ajo saataisiin rauhallisemmaksi. Nyt ongelmana on todella levoton perä ja pehmeä etujousitus. Moottoripuoli toimi kyllä hienosti ja tuntui jo ihan kilpa-autolta.
Kauden ensimmäinen ralli tiimillemme oli Laukaassa ajettava Peurunkaralli. Marko lähti kisaan kartturinaan Antti Ahonen. Odotukset oli todella korkealla. Hulluttelemaan ei kuitenkaaan kannattanut lähteä kun seuraavana päivänä edessä oli rallisprint kilpailu Toivakassa. Tärkeimpänä tavoitteena oli ajaa reitti läpi ja saada arvokasta kokemusta talvirallista. Ralli oli ensimmäinen talviralli niin Markolle kuin autollekin ja valmisteluja oli tehty ennen kisaa huolellisesti. Peurunkarallissa oli 4 erikoiskoetta ja mukana legendaarisia suurajopätkiä ja pätkiä joita joskus ollaan aktiivisesti kierretty katsomassakin.
1. erikoiskoe oli Laukaan etelä puolella sijainnut tie jossa alkuosuus oli aika nopeaa ja kapeaa tietä. Etuviistoristeyksen jälkeen tulie hieman yllärihyppy ja siitä lennettiin ihan hienosti. Alastulo sujui kuitenkin mallikkaasti. Ajo oli aika levotonta ja vielä himan varovaista. Aika ei ollut kummoinen mutta tyytyväisiä oltiin että ehjinä pästiin pätkä läpi ja kohti toista erikoiskoetta.
2. erikoiskoe oli Valkola joka on osittain Markollekin tuttua tietä vuosien takaa. Vauhti kasvoi huomattavasti ekasta pätkästä ja löytyi ihan kiva rytmi ajoon. Pätkän viimeinen takaviistoristeys oikealle teki kuitenkin yllärit ja Marko spinnasi näyttävästi juuri kavereiden edessä. Salamavalojen välkkyessä auto peruuteltiin takaisin oikeaan suuntaan ja ralli jatkui. Oli lähellä ettei lisävalopatteri osunut ja särkynyt postilaatikkotelineeseen. Aika tärveltyi ehkä reilut 10 sekuntia. Loppuaika oli kuitenkin kohtuu hyvä spinnistä huolimatta. Takakontin luukkukin oli auennut pikkutien rytkyistä. Onneksi mitään ei mennyt rikki. Kaikkien yllätykseksi auto saapui huoltoon oman moottorin voimin ja huoltomiehet pääsivät tekemään tankkauksia ja kameran akkujen vaihtoa.
3. erikoiskoe oli suurajoistakin tuttu Lankamaa yli 20 km pitkä pätkä, mutta toiseen ajosuuntaan. Pätkän alkuosuudella oli autoja suistunut monessa mutkassa ja varoitusten turvin mentiin alkuoosuus erittäin varovaisesti. Yksi varoituksista oli sen verran aktiivinen että oli lähes pysähdyttävä. Civic oli kiepsahtanut nurin ja nostotalkoot oli pahasti kesken. Onneksi ohi mahtui kuitenkin kivasti. Keskiosuus meni ihan kivasti vaikkaa kulkupuoli ei ollut ihan parhaimmillaan. Virta alkoi loppua ja myös valojen teho oli hieman heikko. Muutamaan risteykseen auto sammuikin heti kaasu pois nostettaessa. Pätkän lopussa oli peltoaukealla huima vauhtipaikka jonka Marko onneksi muisti. Paikassa olikin varoituskolmiot ja joku oli suistunut huolella. Läpi päästii, mutta aika oli heikohko. Mahtavaa oli kuitenkin ajaa läpi legendaarinen erikoiskoe jonka varrella on juniorina joskus haikailtu että joskus jos saisi kilpaa isona ajaa.
4. erikoiskoe oli perinteinen Peurunkarallin erikoiskoe jonka maali tuli suoraan Peurungan kupolihallin lähelle. Pätkä oli tuttu mutta toiseen suuntaan tutumpi. Pituutta pätkällä noin 10 kilsaa joten virtojen arveltiin riittävän nyt paremmin. alku oli todella nopeaa ja marko hieman arasteli muutamia ylityksiä, sitten pienemmällä tiellä tultiin kovaa ja muutamassa paikassa roikkuiltiinkin hieman. Marko arveli että jos muut löysää vikalla pätkällä niin olisi hyvä tilaisuus ajaa kiinni. Maaliin tultiin ja kirjattiin b-junujen 5. nopein aika taululle. Nyt olikin jännää sijoituksen kanssa kun 5 parasta luokassa palkittiin. Tiedossa oli että kärki ajoi selvästi kovempaa, mutta toisaalta omassa luokassa moni ajois ulos ja keskeytti. Sijoitus oli lopulta luokan 7. sija ja samalla b-junnujen yleiskisan 7. sija. Tulos oli ihan kohtuullinen kokemukseen ja lieviin ongelmiin nähden. Majoituimme Hotelli Peurungassa ja illalla katsotiin vielä porukalla in-car videot läpi. Sitten oli aika käydä huilimaaan ja keskittymään sunnuntain tulevaan rallisprint kilpailuun.
Kuva- ja videomateriaali kiinnostaa kovasti autosta numero 69. Erityisesti etsimme kuvia ek1 hypystä. Tarjota voi marko.kytomaki@tangoteam.com
Uuteen kauteen valmistauduttiin vaihtamalla sylinterin kansi ja ajamalla testit Ruotimon jäädytetyllä maaradalla huikeassa 25 asteen pakkasessa. Rantasalmelle lähdettiin taas uhmaamaan kovia pakkasia ja nauttimaan kauniista ajokeleistä. Tavoitteena oli hauskanpito ja pitää auto pystyssä. Heti aamulla koettiin jännittäviä hetkiä kun huoltoauto ei käynnistynyt ja startti-laturisti poltti sulakkeen autotallista ja laturista. lopulta Skoda saatiin käyntiin irroittamalla kilpurista akku ja ottamalla kaapeleilla siitä apuvirtaa. kilpailupaikalle päästiin kuitenkin ajoissa. Escort oli aika kohmeessa mutta lähti apuvirralla kauniisti käyntiin.
Ennen ensimmäistä kierrosta Marko lämmitteli Escorttia ja kaikki näytti pelaavat komiasti. Vain minuutti ennen omaa lähtövuoroa joku/jotkut tulpista pimeni eikä sitä saatu hereille ennen starttia. Matkaan lähdettiin siis vajailla sylintereillä. Ensin kävi kahdella sylinterillä ja Marko katseli jo levikkeitä minne voisi auton ajaa pois seuraavan kilpailijan tieltä. Sitten heräsi kolmas sylinteri ja Marko päätti jatkaa matkaa ja tutustua rataan. Loppuosuudella auto lähti käymään kaikilla sylintereillä ja sitten mentiin hetki aika kovaakin. Kierros oli kuitenkin sillä selvä. Yllätys oli että aika oli luokan 7. paras kun 6 palkitaan. Marko päätteli että tarvitaan kuitenkin noin 10 sekunnin parannus että riittäisi palkinnoille jos muutkin parantaa reilusti.
Toiselle kierrokselle putsattin akun navat ja koitettiin elvyttää akkua. Näytti että akku ei antanut virtaa vaan oltiin laturivirran varassa. Marko käytti ennen lähtöä auto isommilla kierroksilla jotta latausteho riittäisi ja kipinöillekin riittäisi virtaa. Kierros lähti ihan kivasti käyntiin. Auto toimi ihan hienosti, mutta ajo oli hieman levotonta. Pitkät mutkat ajettiin kahva edellä ja muutama mutka valui hieman leveälle. Kohtuu ehjä kierros saatiin kuitenkin aikaiseksi. Fiilis oli hyvä kun auto saatiin maaliin ehjänä. Aika parani 9 sekuntia mutta pokaaleille ei ollut mitään asiaa. Muut paransivat myös reippaasti pidon ollessa huomattavasti parempi. Järjestäjille suuri kiitos taas hienosta talvisesta kilpailusta.
Kuva- ja videomateriaali kiinnostaa kovasti Markon limevihreä-valkiasta Escortista numero 54. tarjota voi vaikka marko.kytomaki@tangoteam.com
Paljon oli tehty töitä sen eteen, että Marko ja Antti pääsisivät osallistumaan Fordilla rallikilpailuun. Autoa on rakennettu ja varusteltu rallikäyttöön keväästä saakka. Auto on viimein punakilpikatsastettu Joutsassa upealla menestyksellä. Testitkin saatiin ajettua aika lailla ongelmitta Mäntyharjussa Alaruotimon tiellä. Säädettiin hieman nokka-akselin ajoitusta ja totuteltiin uuden tyyppisiin renkaisiin. Nyt oli kaikki valmiina Lahdessa Vesijärven ympäristössä ajettavaan 24. Salpausselkä-ralliin. Kyseessä oli Markolle ensimmäinen ralli ja nyt lähdettiin kokeilemaan miten Escort taipuu pimeissä rallikisoissa. Kartanlukijaksi ilmoittautui ennakko-odotusten mukaisesti Antti Ahonen, joka on rallipoluilla aiemmin touhunnut Jani Lammelan kartanlukijana.
Juuri ennen katsastusta totesimme ajovaloreleen mykistyneen. Uusi löytyi onneksi nopeasti. Voimansiirto puolelta kuului huolestuttavaa jyrinää joten ajosuorituksen jännittäminen jäi vähemmälle ja keskityttiin jännittämään että missä on vikaa ja laukeaako laite jo ensimmäiselle siirtymälle. Matkaan kuitenkin päästiin suunnitelmien mukaan. Reitti oli oikeastaan täysin vieras. Vai yhden mutkan Marko muisti jostain vuosien takaa olleesta rallista, joten pimeätä kisaa oli luvassa.
EK1. Erikoiskoe oli kisan pisin noin 11 kilometriä. Mukaan mahtui monenlaista vaativaa, tarkkaan ajettavaa, erittäin nopeaakin osuutta. Lähtökiihdytys sujui ok kunnes mentiin nelosella yläkierroksille. Voimansiirto piti huikeaa ääntä. Epäilimme, että kardaani osuu koriin ja aiheuttaa rankkaa värinää vaihteistoon ja kytkimeen saakka. Kisan eka mutka tuottikin sitten jo hieman jännitettä kun keskittyminen oli vielä ehkä kadoksissa. Alun varovaisuuden jälkeen alkoi näyttää että laitteet kestää nipussa joten koitettiin keskittyä taas itse ajamiseen. Hieman varovaisesti tultiin pätkä läpi kun haettiin tuntumaa autoon ja tiehen. Paljon oli ulosajoihin keskeyttäneitä autoja monessa eri paikassa pätkän varrella. Erikoiskokeen maalissa oli eräänlainen voittajafiilis vaikka aika ei hyvä ollutkaan, ensimmäinen erikoiskoe oli vihdoin ajettu...johan tuota on 15 vuotta odotettukin.
EK2. Vuorossa lyhyt noin 3 kilometrin erikoiskoe. Tie oli pienempää ja paikoitellen hieman kulunutkin. Hyvä rytmi saatiin heti alusta päälle. Ysikymppi oikeassa rytkytti huolella ja epäilin jo hetken että putosiko rengas vanteelta. Ei onneksi ongelmia ja meno jatkui. Kerran tuli tilannetta kun vaihteen vaihto meni hieman pitkäksi ja valuttiin pöperölle 5 vaihteen kyydistä. Pienen piirron jälkeen saattin auto takaisin uralle ja meno jatkui. Aikakin oli jo melkoisen hyvä. Luotto ajoon parani kilometri kilometriltä. Autokin toimi paremmin pienemmällä tiellä jossa mentiin pienemmällä vaihteella eikä voimansiirto ravistanut niin kovaa. Sitten kurvailtiin nopeusrajoituksia noudatellen huoltopaikalle, jossa arvoisa huoltojoukkue oli vastassa. Ilmeisen yllättyneitä ilmeitä oli havaittavissa kun Fordilla huoltoon saakka päästiin. Myös kokenut huoltokonkari Harri oli ehtinyt paikalle juuri sopivasti. Bensat tankkiin ja in-car kameran akun ja kasetin vaihto...siinäpä se. Kiitos ripeälle huoltojoukolle.
EK3. Vuorossa noin 5 kilometrin eriskoiskoe, jossa ei ollut paljoa tiekirjamerkintöjä. Vain muutama risteys oli tiekirjaan piirretty. Hyvällä sykkeellä lähdettiin ja auto toimi taas kohtuu hyvin. Muutamalla nopeammalla osuudella oli taas jännää kun moottoriääni hukkui kokonaan voimansiirrosta tulleisiin värinöihin ja ääniin. Pelit kesti kuitenkin läjässä ja erikoiskoe sujui ihan ok. Aika oli hyvä, vaikka hieman varovaisesti tultiinkin muutamat vauhtipaikat.
EK4. Viimeinen erikoiskoe jäljellä. Noin 5 kilometriä piti vielä tsempata ja toivoa, että Ford leikin kestää. Pätkä oli aika rajussa kunnossa ja tiekirjalla riitti merkintöjä urakalla. Muutama lisähuomio oli tehty, kun tie oli osittain jäässä. Jäätä ei juuri näkynyt mutta oli mutaa ja liejua tiellä ja liukasta oli. Yksi Kadett oli ainakin poistunut ladulta katon kautta liukkaalla osuudella. Ehkä juuri tien heikko kunto sai Markon hieman muuttamaan ajotyyliä ja vedettiin pykälään pienemmällä tiukat kuluneet kohdat. Se oli ehkä virhe ainakin kellon kannalta. Toisaalta maaliin pääsy oli ehkä lähempänä kun hieman varottiin pahimpia rytkyjä. Yhdessä etuviisto oikeassa löi aika kovaa pohjaan mutta sitä vartenhan panssari auton alla on. Maalilipulla oli tuuletuksen paikka...eka ralli ja maaliinpääsy on aina hieno saavutus sinänsä. Luokkasijoitus oli 24. ja yleiskilpailussa sija oli 36.
Kiitokset kaikille kuvaajille, sekä huoltomiehille ja tietysti kilpailun järjestäjille hienosta kilpailusta.
Valmistautuminen kisaan oli erityisen minimaalinen. Marko vietti lauantaina kaverin häitä Jäppilässä myöhään iltaan saakka. Valvotun yön jälkeen Marko haki sunnuntai aamuna kaluston Mäntyharjusta ja lähti kiireellä kisapaikalle. Kisaan ehdittiin kuitenkin ajoissa. Sää oli erityisen heikko ja vettä satoi reippaasti. Ensimmäinen yritys lähti ruopimalla liikkeelle ja pian oli havaittavissa että auto kävi vain kolmella sylinterillä. Kosteus varmaankin teki tehtävänsä. Ajaminen takkusi kun ei saanut mutkassa oikein vetoja päälle. Kerran meinasi auto karata penkallekin pitkässä vasurissa kun ei saanut vedoilla yhtään apuja vaan auto meinasi puutua kokonaan. Aika oli luonnollisesti onneton eikä ajaminenkaan ollut kovin nautinto tuossa säässä käyntihäiriöisellä autolla.
Tokalle kiekalle Marko vaihteli tulppia, sääti sytkää ja tarkisteli katkojen kärkiä jne. Paikallaan ollessa auto kävi jo hieman paremmin mutta ei mallikaasti kuitenkaan. Heti startin jälkeen saimme havaita ettei käynti ollut vieläkään kohdillaan ja auto rötäsi kovasti. Nyt Marko sai ehjän ajosuorituksen tehtyä mutta se ei paljoa auttanut kun tehoja puuttui valtavasti. Aika parani 3 sekuntia mutta sijoitus luokassa tippui entisestään heikommaksi. Seuraavaan kisaan on aikaa usea kuukausi joten nyt on hyvää aikaa kehittää ehkä autoa ja vaikkapa laittaa koriakin hieman siistimmäksi. Ehkäpä kesän kisoissa auto nähdään jo uusissa väreissäkin.
Marko Kytömäki osallistui kisaan Fordilla, jonka Marko kaatoi edellisessä kisassa. Auto on oiottu nopealla tahdilla kiitos reippaiden huoltojoukkojen ja ystävien. Kittiä ja lekaa käytettiin huolella ja nopella aikataululla. Aikaa oikomiseen oli vain kaksi päivää. Testiä ei ehditty luonnollisesti taaskaan ajaa joten aika sokkona mentiin taas kisaan. Voimme vain toivoa että auto toimisi moitteetta edellisen lipan jäljiltä. Toivakan kisa on Markon suosikkeja joten odotukset oli korkealla. Ajettava osuus on todella haastava ja on vaikea löytää hyvää rytmiä kun tien luonne muuttaa koko ajan hieman. Tilaa ei ole virheille ja toisaalta potentiaalisia ulosajopaikkoja on useita. Jokaisessa ei auta käydä pumppaamaan kuitenkaan jos haluaa hyvän tuloksen.
Ensimmäisen kierroksen Marko aloitti kohtuu varovasti. Risteysajo tökki pahasti ja kakkos-vaihde ei meinannut mennä millään päälle. Sen seurauksena yhdessä risteyksessä lähes auto lähes pysähtyi ja piti kytkeä ykkönen että päästiin taas liikkeelle. Aika ei ollut erikoinen ekan kiekan jälkeen. Muutama onnistumisen hetkikin mahtui mukaan ja hauskaa oli. Erityisestä takalenkin paikat meni komiasti.
Tokalle kiekalle tuli fiilis että vauhtia ei tarvitse yrittää lisätä vaan virheet pitää saada pois. Lähtösuoralla meni kisa sitten jo piloille kun taas kerran ei mennyt kakkonen päälle...muutaman hetken päästä vaihde meni päälle ja siitä sisuuntuneena eka mutka jo ennen peltoaukealle tuloa teetti ylimääräistä ohjelmaa. Auto roikkui kovasti hangessa ja käänsi jo keulankin penkalle....jotenkin vielä auto nousi takaisin tielle mutta peli olikin jo selvä. Enää ei ollut paljoa hävittävää joten kovaa ajoa maalia kohti. Paikoin ajo menikin jo tosi hyvin mutta risteyspaikat ja asfaltille menneet paikat oli vaikeita. Sekunnin parannus tuli, mutta sijoitus laski kun muut paransivat enemmän. Luokassa tuli sijoitukseksi sija 20.
Kaikenlainen kuva ja video materiaali kiinnostaa autosta numero 87, sininen Ford Escort RS2000 MK2. Auto jäi ehjäksi lukuun ottamatta lievää vaihdevikaa. Seuraava kisa on jo viikon päästä Hirvensalmella joten ei ehdi kuin säätää kytkintä ja toivoa että pelaa paremmin. Hirvensalmella ei ole risteyksiä joten ehkä vaihtaminenkin käy siellä helpommin...toivottavasti :) Tervetuloa 08.02.2009 Hirvensalmelle kannustamaan ja seuraamaan hyvää kisaa.
In-car kuvaa toiselta kierrokselta: XI Toivakka Rallisprint 2009
Marko Kytömäki starttasi uuteen kauteen vanhalla tutulla autollansa eli Ford Escort RS2000:lla. Alle oli saatu vihdoin Michelinin kumit ja myös 5-vaihteinen vaihteisto. Oman jännityksensä kisaan toi se ettei autoa ole ehditty testata ollenkaan. Täytyi siis vain toivoa parasta. Keli näytti suosivan ja itä-Suomessa löytyi luntakin mukavasti. Rata on osittain jokkis-rataa ja loput varikkoteitä ja pientä kääntyilevää tietä radan ympäristössä. Latua oli noin 3.0 kilometriä eli ihan mukavasti sprintiksi. Alkuosuudelle oli tänä vuonna lisätty nopeaa osuutta ja loppuosuutakin hieman nopeutettu.Ensimmäisellä kierrokselle Marko lähti melkoisen kovalla yrityksellä. Auto näytti toimivan mallikkaasti. Muutama vaihdemissikin mahtui mukaan mutta muuten ajo eteni mukavasti. Hieman liiankin leveää linjaa tuli ajettua ja siitä ei aina kello tykkää. Sijoitus oli maalissa kuitenkin luokan 9. kun 8 parasta palkitaan. Marko laski että jos parantaa tokalla kieroksella 5 sekuntia niin saattaa riittää palkinnoille. Toiselle kierrokselle Marko lähti sitten todella kovalla yrityksellä pokaalin kiilto silmissä. Pito oli paljon ekaa kiekkaa parempi joten vauhti kasvoi huomattavasti. Eka kilometri etenikin hyvin ja aika oli jo 2 sekuntia ensimmäistä kiekkaa parempi. Sitten nopea mutkayhdistelmä meni hieman leveäksi ja tiukkaan oikeaan tultiin hieman kovaa. Marko paiskasi auton poikittain ja pito yllätti kuljettajan ja auto nappasi sisäpenkkaan ja kaatui siitä katon kautta ympäri. Kisa jäi kesken ja sijoitus tippui kun paremman pidon myötä moni kuljettaja paransi aikaa toisella kierroksella. Positiivista on, että auto kärsi aika lieviä vaurioita ja se saadaan kuntoon Toivakka rallisprinttiin mennessä. Nyt on edessä muutama aika kiireinen viikonloppu ja leka heiluu ahkerasti Mäntyharjussa Markon tallilla.
Markon suorituksen voi nähdä myös PH-videoiden kisakoosteella ulkoa sekä myös auton sisäkamerasta kuvattuna
In-car kuvaa toiselta kierrokselta: Rantasalmi Rallisprint 2009
Kova oli hinku Markolla taas pääsät ajamaan. Ford Escort oli juuri saanut uuden Burtonin nokka-akselin ja testiä ei ehditty ajaa metriäkään. Kisaan Marko lähtikin tuntumaa ja kokemusta hakemaan. Kisaa edeltävä ilta oli tarkoitus käyttää Escon säätämiseen mutta toisin kävi. Vetoauton vetokoukun kanssa oli murhetta ja monta tuntia peliaikaa meni hukkaan kun puskureita revittiin huoltoautosta irti kilpaa. Kisaan Marko lähti kuitenkin luottavaisin mielin. Ainakin voimaa oli tullut lisää joten viritys voidaan todeta onnistuneeksi. Rata oli todella vakuuttava, haastava ja todella mielekäs. Miekkiön radalla on ennenkin nähty paljon actionia eikä tämäkään vuosi tuonut poikkeusta. Marko lähti kisaan tavoitteena pitää auto pyörillään. Tavoite täyttyi vaikkakin nippa nappa.
Ensimmäinen kierros lähti heikosti liikkeelle...pitkän tauon saattelemana vesiletku alkoi vuotaa vesihöyryä kaasariin ja käynti oli heikkoa. Oli myös vaikeuksia saada auto käymään juuri ennen viivalle menoa. Lähtö meni heikosti mutta sitten ajo alkoi maistua hyvältä. Alkuosuus tulikin aika mukavasti vaikka kardaani ravisti kyllä kovasti ja kone hieman takkuili. Perinteisessä pelipaikassa olikin vastassa tuplaliput ja edellä lähtenyt Kadetti oli suorittanut kuperkeikat. Ohi piti ajaa todella hiljaa koska yleisöä oli paljon tiellä ja autokin oli vielä osittain tiellä. Eka kiekka oli pilalla mutta ajo oli mukavaa ja Marko nautiskeli ja päästeli täysillä maaliin saakka. Toiselle kiekalle Marko ja Kimmo saivat jäähdytyksen pelaamaan ja auto kävi kauniimmin. Lähtö oli taas heikko ja kardaani ravisti kovaa...ja kytkin alkoi luistaa...ja muutama eka mutka tuli liian varovasti. Pikku hiljaa vauhti alkoi olla kohdallaan. Puolen välin pelipaikassa Markokin suoritti roikun ja oli lähellä ettei Esco kellahtanut ojaan. Tiellä pystyttiin juuri ja juuri mutta aikaa tärveltyi lisää. Maalissa Marko oli innoissaaan kun adrenaliini virtasi ja autokin jäi ehjäksi. Mahtava kisa ja rata. Tulos jäi hieman vaatimattomaksi...junnujen 45 sija 61 auton joukossa ei ollut hyvä mutta kohtuu ok ongelmiin ja vähäiseen ajo kokemukseen nähden. Järjestäjille kuuluu lämmin kiitos hienosta kilpailusta. Toivottavasti nähdään ensi vuonnakin Miekkiössä Lahden Urheiluautoilijoijen järjestämissä kisoissa. iso kiitos kaikille kuvia ja videoita lähettäneille...ja myös huoltomiehistölle reippaasta toiminnasta jälleen kerran. Taas kerran oli parasta mitä voi tehdä housut jalassa.
In-car video tokalta kiekalta löytyy täältä: www.saunalahti.fi/makytom/Lahti Rallisprint 2008.wmv
Marko kävi kurvaamassa kauden toisen kilpailunsa Hirvensalmella. Eka kierros meni aika lailla pöperössä sudittamiseksi mutta kivaa oli. Rata oli mukavan vaihteleva ja järjestäjille kuuluu suuri kiitos tapahtuman järjestämisestä! Sijoitus ei ollut kummoinen ja toiselle kierokselle ladattiin toisenlaisella attachilla...lähtö meni aika kehnosti kun oli lähdettävä uran vierestä järjestäjän siihen ohjatessa. Myös ajovirheitä mahtui sekaan...yhdessä ylämäki oikeassa mentiin pöpperölle huolella ja aikaa tärvääntyi. Loppuaika parantui kuitenkin 3 sekuntia mutta sijoituksen tuo ei sitten vaikuttanut. Tavoite kuitenkin täyttyi kun oli hauskaa ja saattiin rutkasti taas kokemusta. Talvikausi on nyt takana ja päästään keskittymään kevään odottamiseen. Kesällä sitten homma jatkuu rallin ja sprintin merkeissä. Kiitokset taas huoltomiehistölle, kuvaajille ja kaikille kannustajille ja ystäville...kyllä ralli on parasta mitä voi tehdä housut jalassa. Kuvia kaivataan sitten heti kisan jälkeen autosta numero 31...lähetelkääs tarjolle jos löytyy.
Komealla radalla päästiin kurvailemaan jo kymmenes Toivakka rallisprint-kilpailu. Tango Team motorsport teki come backin kilpa-autoiluun muutaman välivuoden jälkeen. Kisaan osallistui tiimistämme Marko Kytömäki Ford Escortilla luokassa 9. Rata oli Markolle entuudestaan tuttu, mutta nyt ensi kertaa Marko pääsi näkemään radan tuulilasin takaa. Kilpailu oli myös Markon ensimmäinen rallisprint. Kilpailupaikalle pääseminen tuotti tuskaa, kun yli puolet matkasta ajettiin 10 sentin auraamattomassa lumikinoksessa. Onneksi perille päästiin ajoissa ja ilman vahinkoja. Kisan aikana lunta tuiskutti todella kovaa ja sää oli suorastaan karmiva. Ensimmäinen kierros lähti hieman takkuisesti käyntiin, kun auto rötäsi ensimmäisen kilometrin verran. Muuten ajo sujui ihan ok eikä hurjia riskejä otettu. Keltaisia lippuja oli noin 8 kappaletta ja romuja vähän joka ojassa. Niiden kohdalla tuli otettua ehkä hieman liankin varovaisesti. Aikakin oli ihan kohtuullinen ja luokassa oli sijoituksena 13. Toiselle kiekalle Marko lähti kovalla atakilla, kun keli ja pito näytti paranevan. Ajo sujui ensimmäistä kierrosta paljon jouheammin ja muutamassa kohdassa teki jo hieman tiukkaa pysyä tiellä. Paikka jossa Tasanko oli ulkoillut, tuotti myös Markolle tiukkaa tilannetta, mutta onneksi ei koivu kutsunut. Viimeisessä risteyksessä meni hieman perä yli ja muutama sekunti tuli heti takkiin. Aika parani 7 sekuntia, mutta muut parantivat vieläkin enemmän. Sijoitus luokassa tippui rutkasti ja jäätiin junnujen yleiskisassa sijalle 33. Kilpailu oli silti menestys ja saimme arvokasta kokemusta ja mahtavia kokemuksia. Järjestäjille kuuluu iso kiitos. Jo 10. sprintti pieneltä seuralta ja hyvällä menestyksellä.
Vihdoin ja viimein päästiin vihkimään Mäntyharjun ruotimon uutta jokkis-rataa. Testiä on radalla jo päästelty aiemminkin monena vuonna mutta nyt rata oli valmis kisaan. Hienot puitteet oli järjestävä seura kilpailijoille ja myös katsojille luonut. Suuri kunnianosoitus Tiimimme puolesta MhMK:lle siitä työstä, joka on mahdollistanut uuden radan syntymisen. Muualla Suomessa ratoja lakkautetaan, joten nyt suunta oli oikea!
Kardaanisarjan viimeiseen kilpailuun lähti Tango Teamista kolme autoa ja myös kuljettajaa. Mukana Ari isolla Volvolla ja Antti pikku-Volvolla eli Evo 4:lla, sekä Marko Evo 2 Fordilla. Ensimmäisestä alkuerästä Antti otti hyvän lähdön ja paineli selkeästi jatkopaikalla suoraan semifinaaleihin. Ari sai samassa lähdössä osumaa jo ennen ekaa mutkaa ja osumat tekivät kipiää Volvon ohjaukseen. Ari jätti siis lähdön kesken. Markon alkuerä lähti käyntiin surkeasti. Heti kaistanvaihtoalueen loputtua Marko jäi kahden auton väliin ja rengas meni puhki. Toisessa mutkassa tuli sitten myös hässäkkää ja Marko suuntasi penkkaan Petteri Vitikaisen kanssa. marko ajoi lähdön maaliin rengas luttanana ja tie vei keräilyihin. Keräilyissä oli vajaita lähtöjä ja kaksi jatkoi semeihin joka lähdöstä. Ari otti hyvän lähdön ja paienli kärkikastissa ekan kierroksen. Heti tilaisuuden tullen Arttu paineli sisältä lähdön keulille ja erävoittoon. Nähtiinpäs samalla myös aika näyttävä sladi. Marko joutui odottelemaan ambulanssitauon takia 30 minuutia lähtöalueella kypärä päässä ja vyöt kireällä. Oli aika lämmin! No toivotaan ettei lanssia tarvinnut kuljettaja loukannut itseään pahemmin. Marko otti keräilyn varman päälle ja kakkossija toi jatkopaikan semeihin. Koko tiimi oli siis lunastanut paikan semifinaaleihin...wautsi wau. Semeissä Antti aloitti ensin ja lähtö menikin kohtuullisen hyvin. Kesken hyvän väännön tuli toisessa mutkassa Volvoa kupeeseen ja Antti pyörähti. Rengas mossahti ja ajaminen muuttui hankalaksi. Jatkopaikkaa ei sitten tullut ja Antti jäi jännittämään muiden suorituksia. Ari lähti koittamaan seuraavana ja semi lähti hyvin käyntiin. Ari taisteli ankarasti Himasen Janin kanssa kolmospaikasta. Jani ei virhettä tehnyt, joten oli yritettävä huimia. Ari koitti viimeisellä suoralla ohi ja pääsi jo aivan rinnalle. Lipulla Volvo oli ehkä puoli metriä Janin Escon keulaa perässä ja jatkopaikkaa ei siis tullut. Marko lähti semin ulkoradalta ja lähtö onnistui nappiin. Vitikainen painoi piikkiin ja Marko änki sinne seuraavaan läjään mukaan. Taistelua käytiin sijoista kolme ja neljä, mutta tilaisuuden koitettua Marko puikkasi kakkoseksi. Takana ajanut ajoi lähellä, mutta kohteliaasti eli ei tökkinyt vaan kyttäsi virhettä. Tilanne ei enää muuttunut ja Marko ajoi B-finaaliin. B-finaalissa Marko laittoi kaikki peliin. ekassa mutkassa tuli pieni virhe ja päädyttiin taistelemaan sijoista 4, 5 ja 6. Tilanteet elivät kovasti mutta ruutulipulla Markolle liputettiin sijoitus erässä 5. eli koko kisan 12. Pyttyä pääsi siis noutamaan. Kisan jälkeen oli edessä autokaupat. Antti ja Ari saivat pitää autonsa, mutta Markon Esco Evo 2 lähti Mänttään. Kaksi suojaa ei piisannut kolmea vierasta vastaan. No joku sai hyvän auton...ei kun siis Fordin :)
Syysrylläykseen lähti Siitarinen Volvo 144:lla ja odotukset olivat aika korkealla. Ensimmäisessä alkuerässä hyvän lähdön turvin kärkeen ja kaikki näytti hyvältä. Ylälenkille mennessä vauhtia oli liikaa ja linja meni leveäksi jolloin autoja alkoi mennä ohi. Takasin ajolinjalle pyrkiessä Arska kurvasi takaa tulevan eteen ja auto kääntyi poikittain ja alkoi pyörimään. Meni ilmeisesti pari kertaa ympäri ja remonttia on sitten taas tiedossa! jos jollain on tilannetta videolla tai kuvamateriaalia, niin olemme kiinnostuneita. Auto ei tällä kertaa mennyt kaupaksi, joten edessä on turvakaariremontti. Kisaaminen jäi tällä kertaa valitettavan lyhyeen.
Pieksämäen kisaan Mr Siitarinen lähti taas 345:lla Volvolla. Kilpailussa oli oma luokka etuveto/kardaaniautoille, sekä yleinen luokka. Kerrankin tänä kesänä sää oli hyvä ja vettä ei satanut. Evk-luokkaan tuli lopulta reilu 20 autoa. Ekasta lähdöstä tie vei suoraan semeihin. Semilähdössä ekassa mutkassa b-finaalipaikalta tuli konttiin keltainen golffi ja Volvo riistäytyi käsistä. Armoton takaa-ajo pyörähdyksen jälkeen ei tuottanut tulosta ja homma oli sen luokan osalta siinä,moottorikin keitti ihan kunnolla kun tuulettajan hihna pomppasi pois päältä. Yleisessä luokassa oli mukana vajaa 50 autoa ja kaavio oli varsin väljä. Ekasta lähdöstä Ari päästeli 3. sijan kautta suoraan semeihin. Semilähdössä yksi fiatti otettiin viivalta pois ilmeisesti öljyvuodon takia. Ensimmäisessa kaarteessa Ari ei ollut ihan kärkipaikalla mutta hyvän linjan avulla ja kaasu pohjassa Ari tuli ensimmäiseen asfaltti kaarteeseen jo ensimmäisenä. Sen jälkeen Arska piti kärkipaikan kolme kierrosta ja tuuletteli A-finaali paikkaa. A-finaalissa Ari sai hyvän lähdön ja oli pitkään neljäntenä. Lopullinen sijoitus oli 6. Autosta oli 3 vierasta lappua yhtä suojaa vastaan ja se meni kaupaksi. Tuli Arillekin taas tarvetta hankkia lisää kalustoa pihaan...
Ari oli liikkeellä Volvo 144:lla. Lauantaina keskityttiin katselemaan kisoja kun omat ajot alkoivat vasta sunnuntaina. Sunnuntaina oli taas yllättäen hieman epävakaista mikä pisti pelin jännäksi. Ensimmäisessä alkuerälähdössä kytkin nostettuani kuulin mahottoman paukauksen ja hetken luulin jo laatikon tai vetarin pettäneen. Kakkosvaihde meni kuitenkin normaalisti päälle olin kolmantena ekassa kaarteessa. Auto oli ihmeellisen tuntuinen ajaa ja varovasti kurvaillen maaliin toisena. Varikolla sitten selvisi että takatukivarsi oli ratkennut rungosta irti. No Seppo hitsasi varren takas kiinni ja homma jatkui. Toisessa lähdössä piti olla neljän sakissa jotta homma jatkuisi. Edelleen hieman varman päälle ajellen sijoitus oli juuri tuo neljäs. ja eteenpäin. Seuraavassa välierässä jatkopaikkoja oli enää kolmelle, nyt oli jo yritystä. Lähdössä sudittelin liikaa ja ekassa kaarteessa sijoilla 3-4. Sain taisteltua itseni kolmanneksi ekan kaarteen rytinöissä,mutta sitten samantien nyppylän takaa oikealle kääntyvään mutkaan mennessä jäi jarrutus myöhäseksi ja sisältä lappoi autoa ohi. Kaiken kukkuraksi en saanut lasinpesulaitteita päälle ja meno oli sen mukaista, mukana olleen kanukin sanoin "you were all over the track". Eli vapaasti käännettynä auto ei ollut ihan hanskassa:) No auto jäi ehjäksi ja se tuotiin vielä kotiinkin. Ensi vuodeksi sain myös suoran paikan sunnuntaille.
Ari oli taas liikkeellä 345:lla jota oli laitettu Anjalankosken reissun jälkeen kuntoon. Irti revennyt poikittaistuki laitettiin kunnolla kiinni ja auto olikin taas suht ok ajettava. Ensimmäisessä lähdössä kaaviossa 2 ekalle oli suora semipaikka tiedossa ja kun lähtö ajettiin vain kolmella autolla, naisten lähdöissä oli pari autoa saanut kipeetä, ei ollut suurempia ongelmia napata lähdöstä 2.sijaa. Ainut häiriötekijä oli kun viivalla lähtöä odotellessa autoon osui kivi ja takalasi särkyi. Ilmeisesti edellisen lähdön autot mennessään uudelle kierrokselle lennättivät sen verran rompoolia että sitä lensi penkankin yli. Semilähtöön sitten tuli jo täysi viivallinen kalustoa ja hyvän lähdön ja pienen taistelun jälkeen kolmanneksi. Sijoitus pysyi kolmantena maaliin asti ja se tiesi paikkaa sijoituserässä. Sijoituserälähdössä startti onnistui hyvin. Yksi kappale fiiatteja pakeni kuitenkin vastustamattomasti ja ensimmäiseen mutkaan pitikin linjaa hakea ulompaa, ulkokaarteessa oli kuitenkin pelkkää irtosoraa joka tappoi vauhdin tehokkaasti. Kuitenkin kolmanneksi ja sen jälkeen kyttäilin jos kärkikaksikko olisi ruvennut kilpailemaan keskenään mutta ajoivat siististi ilman kontakteja ja pari omaa pikkuvirhettä tiesi sitä että ohitusetäisyydelle en missään vaiheessa päässyt. Sijoitus oli siis lopulta 13. Ihan OK sinällään että auto ei oo vielä läheskään valmis. Moottoria pitää parantaa vielä aika lailla nyt kun se ei kerran edes kaupaksi mennyt.
Kisaan oli ilmoittautunut yli 90 autoa yleiseen luokkaan ja odotettavissa olikin hyvä kilpailu. Ari lähti kilpailuun 345:sella Volvolla jota oli hieman suoristeltu hyvinkään kaadon jälkeen. Huoltoryhmässä oli hieman vajausta kun "päämekaanikko" Seppo oli samaan aikaan sulkavalla soutelemassa. Kilpailun alkaessa alkoi myös yllättäen sataa vettä. Siinä vaiheessa fiilis taas laski ja homma meni melkoiseksi luisteluksi. Rajattoman vahvalla moottorilla varustettu kevytperäinen Volvo kun on aika käärme ajaa märällä:) Autossa oli tosin pientä vikaakin kun taka-akselin poikittaistuki antoi alkuerässä periksi ja se vaikeutti ajamista entisestään. Alkuerälähtö meni ihan pieleen ja muiden perässä ajellessa tuli lähinnä tutustuttua rataan, tosin kertaalleen auto ryöstäytyi käsistä. Keräilyerään sitten täynnä raivoa ja kakkossija riitti välieräpaikkaan. Välierässä lähtö meni liukkaalla suditteluksi ja viidennellä sijalla liukastellessa vajaan kahden kierroksen jälkeen auto lakkasi käymästä kunnolla. Jatkoon ei sitten enää ollut asiaa. Ilmeisesti sähkölaitteet kärsi hieman kosteudesta. Tarjouksia oli paljon, yli 250 kpl fiiattien viedessä taas suurimman saaliin. Muutamat kardaanitkin vaihtoivat omistajaa, ilmeisesti lähestyvä kardaanikunkku kiinnostaa.
Pieksämäen kisaan lähti Tango Teamin edustajia kaksikin kappaletta. Nyt mukana menossa oli ensimmäistä kisaa ajava Harri Pylkkänen ja Anttikin parin vuoden tauon jälkeen. Autona Antin Volvo 343 joka kestikin leikin hyvin. Ensin Antti ajoi etuveto-kardaaniluokassa. Kisa lähti käyntiin sateisessa säässä ja pitoja ei löytynyt. Auto ei kääntynyt halutulla tavalla ja pusketti joka mutkassa suoraan. Antti jäi lopulta keräilyeriin, josta jatkopaikkaa ei enää tullut. Vettä satoi edelleen ja ajaminen oli aika vaikeaa kun ei kääntynyt mihinkään. Nuorten ja naisten luokan jälkeen lähti yleinen luokka käyntiin. Vesisade oli jo tauonnut ja ratakin kuivunut jonkin verran. Harrin kisa lähti käyntiin ihan ok ja jatkopaikka tuli välieriin. Harri painatti välierässä sitten ekassa mutkassa vallin yli ja kuuluttaja hehkutti että Tango Teamin edustaja lähtikin sitten jo mustikoita poimimaan. Moottori irtosi korvakkeista ja pakoputki irtosi, mutta muuten vahinkoa ei juurikaan tullut. Kisa jäi Harrilla kesken, mutta varmasti jäi hyvä mieli kisasta. Toivottavasti syttyi lisää kipinää Harrillekin. Toivottavasti Harri nähdään pian uudelleen radalla.
Mukaan Hyvinkään kardaanikilpailuun lähti Ari Volvo 343:lla. Sää suosi ja lämmintä oli parikymmentä astetta. Rata pöllysi melko lailla, kun kilpailu lähti käyntiin. Arin alkuerä lähti hyvin liikkeelle. Viivalta auto irtosi mukavasti. Keltaisella lipulla Ari hidasti ja yksi hurjapää tuli heittämällä ohi. Tuloksena ohittajalle musta lippu keltaisen lipun vaikutusaluella ohittamisesta. Edessä ajoi myös yksi vilppilähtöläinen joten jatkopaikka tuli hienosti välieriin. Välierälähdössä ei auto ponnistanutkaan viivalta aivan alkuerän tapaan. Tästä seurasi ruuhkaan ajautuminen. Ari lähti kiertämään ulkokautta palettia jolloin Lahnalahden auto osui Arin auton perään ja Arin Volvo lähti hallitsemattomaan luisuun. Auto kellahti katolleen ja kisa jäi kesken. Pisteet jäi taas kerran haaveeksi. Auto sentään ei kärsinyt kovia vahinkoja. Lasi meni vaihtoon ja rengas puhkesi. Muuten pääsee melko pienellä pellityksellä.Rata kesti kisan hyvin ja aikataulu sujui mukavasti.
Ari lähti kisaan juuri ostetulla Amazonilla ja Marko Escort Evo 2:lla. Aamulla aurinko vielä paistoi, mutta Albanian,(Kouvolan) rajalle tultaessa alkoi sumu muuttua sakeaksi. Ennen kisaa alkoikin vettä sataa kiitettävästi ja varikko ja rata pehmenivät pian. Arin eka kardaaniluokan lähtö lähti hyvin liikkeelle. Ekaan mutkaan Ari painoi kärkikastissa mutta ulkokautta yrittäminen kostautui ja auto valui leveäksi ja vallin yli. Etupalkki antoi sen verran periksi että kisa jäi lyhyeksi. Yleiseen luokkaan ei enää ollut asiaa. Markolla lähti eka kardaaniluokan lähtö sutien liikenteeseen. Ekassa mutkassa oli jo tilannetta ja kaato oli todella lähellä Sierran painaessa Fordia kohti vallia ja sen ylikin. Pääsuoralle tultaessa perä karkasi hiemna yli ja Volvo tuli kupeeseen särkien sivulasin ja peilit. Lähtö jäi lopulta kesken osumien takia ja vauhtia lähdettiin hakemaan keräilyeristä. Lähtö oli hyvä ja ekaan mutkaan mentiin kärkiporukassa. Nyt Marko lähti hakemaan ulkoa ajolinjaa ja luisi kostaantui taas, kun osumaa tuli etukulmaan. Etutolppa katkesi ja ajo muuttui hieman nihkeäksi. Lähdössä tuli sijoitus neljä joten ajot oli ajettu. Autoa ei edes yritetty parsia yleisen kisaan sateen vuoksi. Ajot jäivät siis lyhyeksi myös Markolla. Toivottavasti ensi kerralla tiimillä on parempaa onnea...ja toivotaan ettei enää ikinä sada vettä, kun ajetaan kilpaa. Marko ainakin uhosi että Albanian kisa laitetaan boikottiin joksikin aikaa.
Ari lähti Päijät-Hämeen ajoihin ensimmäistä kertaa Fiatilla ja sen varmaankin huomasi. Lähdöt onnistuivat ihan kohtuullisesti, konetta olis ilmeisesti voinu kierrättää aika lailla korkeemmallekkin ennen vaihtamista mutta silti molemmissa lähdöissä ekaan mutkaan Ari oli 2-3 paikalla. Kumpikin lähtö jäi kesken "takasuoralle". Heikkojen pyyhkimien/pesulaitteiden ansiosta näkyvyys oli aika heikkoa ja vauhti hiljaista, molemmissa lähdöissä takaa tuleva ja ilmeisesti paremmin nähnyt tönäisi Arin ympäri. Auton ominaisuuksista ei oikein saanu selkeetä kuvaa kelistä johtuen.. Ostotarjousmenettelyssä se ei ketään kiinnostanut ja tarkoituksena Arilla oli ajella sillä nyt talvella mutta sitten Ari myi sen kuitenkin eteenpäin. Fiat-kokeilut on nyt sitten Arin osalta historiaa ja tästä eteenpäin tulee Arilla olemaan käytössä lähinnä Volvo-merkkisiä voimakoneita.
Marko lähti kilpailuun Escortilla. Kouvolassa on Markolla ollut aina erityisen huonoa tuuria, joten nyt jännitti lähteä kokeilemaan mitä tuleman piti. tarkoituksena oli ajaa kardaani/etuveto- luokassa lauantaina ja yleisessä luokassa sunnuntaina. Kardaani/etuvetokisan ekalähtö alkoi vahvasti ja melko hyvän startin turvin mäkeen noustiin ulkokautta kolmanneksi. Asfaltille tultaessa Marko veivasi Escoa hieman liiankin näyttävillä heitoilla ja kontista alkoi jo kolina heti kuulua ja sijoitus tippui neljänteen sijaan kun Saabilla tultiin ohi. Neljäs sija toi paikan välieriin. Välierälähtöön mentiin jatkopaikkaa hakemaan ja kuljettaja oli jo henkisesti varatunut maximum attach-ajotyyliin. Lähtö meni ihan ok, mutta kakkoselle vedettäessä laatikko meni jumiin eikä vaihdetta mennyt päälle. Ajot loppuivatkin sitten lyhyeen. Tällä kertaa auto ei mennyt kaupaksi, joten jäipähän nyt ainakin auto seuraaviin koitoksiin.
Ari lähti kunkkuun pikku-Volvolla. Voimaa oli haettu lisää ja parannusta olikin tullut ihan kivasti. Kunkussa taso on kuitenkin todella kova ja Ari sai huomata, että jatkopaikasta sunnuntaille sai ajaa tosissaan. Lopulta yritys onnistui ja jatkopaikka sunnuntaille tuli. Sunnuntaina kohtaloksi tuli kaksi lähtöä ja kotiin lähtö. Voimaa ei ollut aivan tarpeeksi ja laatikon välitys ei soveltunut radalle alkuunkaan. Kakkonen oi lyhyt ja kolmonen liian pitkä. Autakauppoja yritettiin kovasti, mutta laihala menestyksellä. Oma Volvo sentään jäi Artulle kotiin viemisiksi. Nyt on hyvää aikaa tehdä pikku parannuksia ensi kauden koitoksia varten.
Ari lähti kardaanisarjan toiseen osakilpailuun juuri ostamallaan pikku-Volvolla. Pienoisesta tehon puutteesta johtuen tavoitteena oli nyt saada arvokkaita pisteitä sarjaa varten, mutta hurjaa menestystä ei Ari odottanut kilpailulta. Toiveena oli vesisadetta että tehoerot tasoittuisivat. Alkuerästä hyvän startin voimin Ari päästeli kakkossijan turvin suoraan jatkoon välieriin. Auto toimi moitteettomasti ja alustakin näytti toimivan kivasti. Välieriin Ari lähti taistelumielellä ja taistelu alkoikin jo lähtösuoralla. Kolmen auton suma suoralla johti lopulta Arin pyörähdyksiin ja jatkopaikka alkoi olla kiven alla. Takaa-ajo ei tällä kertaa auttanut vaan maalissa odotti erän kuudes sija ja karsiutuminen. Tärkeät pisteet jäivät nyt saamatta, mutta onneksi sarjaa on vielä jäljellä mukavasti. Seuraavaksi odoteltiin jänityksellä ostotarjousmenettelyä. Arin suoja Volvolle piti, vaikka joku yrittikin autoa itselleen lunastaa. Tällä kertaa oli myös yritystä ostaa lisää kalustoa Tiimin riveihin. Volvot alkavat olla haluttua riistaa, joten kokeiltava oli muitakin. Tällä kertaa mukaan tarttui Markolle sellainen mukavan oloinen Ford Escort. Koko komeus saatiin Mäntyharjun kylille Flyktmanin Tepon kyydillä. Tepon oma Escort kun lähti hienon ajon jälkeen maailmalle.Markolla jäi nyt sarja väliin, mutta yksittäisiä kisoja vielä olisi tarkoitus päästellä koko sydämen kyllyydestä. Seuraavana on vuorossa Arin osalta Kardaani-kunkku viimeisten Pirkkalaisten mailla eli Nokialla. Toivottavasti Volvolla nyt irtoaisi pinnoja lisää...
Nyt on sitten kardaanisarja paiskattu käyntiin Vilppulan kilpailulla. Järjestelyt toimivat hienosti ja kuljettajia oli mukana yli sata kardaaniluokassa. Oli ilo huomata että sarja sai uutta virettä kardaanikuljettajiin ja autoja oli haalittu hyvä määrä ainakin Vilppulaan. Mukaan Tango Teamista saatiin valitettavasti vain yksi auto. Markolle ei autoa kisaan löytynyt joten kisaan lähti tällä kertaa ainoastaan Arttu isolla Volvolla, joka oli vielä edellisen omistajan väreissä kelta-mustana. Ekasta lähdöstä Arttu nappasi erävoiton ja näytti että mahdollisuudet ovat vaikka minne. Välierissä pienten virheiden jälkeen nousu jatkopaikalle mahdollisti jatkon semifinaaleihin. Semeissä Arttu ruoskasi Volvon taas kovaan kyytiin ja taisteli itselleen B-finaalipaikan virheettömällä ajolla. Nyt auton lämmöt jo nousivat ja varikolla tehtiin töitä auton jäähdyttämiseksi finaaleja varten. B-finaalissä lähtö onnistui melko heikosti ja taistelu A-finaalipaikasta alkoi toden teolla. Muutaman kierroksen aikana nousu jatkopaikalle tapahtui ja Arttu nousi ekaa kertaa A-finaaliin. Finaalissa sitten lähtöpaikka oli toiseksi ulommaisin ja ahdastahan siitä tuli. Pieni osuma Amazoniin ja Artun Tango Team Volvo loikkasi ekassa mutkassa penkkojen yli ja ajot olivat ohi. Sijoitus kilpailussa oli loistavasti 8. ja nyt on Arilla hyvät saumat sarjan suhteen. Auto meni tällä kertaa taas kaupaksi joten uuden auton etsintä oli edessä. Helatorstaina uusi auto jo löytyikin ja Kouvolaan Ari on tulossa Volvo 345:lla. Hyvältä näyttää kardaanisarjan suhteen!
Ari päätti lähteä komentamaan Volvoa Luumäen maisemiin suorastaan suivaantuneena, koska kardaani-kunkku oli jäänyt väliin postin viivytellessä ilmoittautumispapereita. Kilpailun järjestäjä ei tahtonut ottaa kilpailuun mukaan edes jälki-ilmoittautuneena, joten kunkku oli tämän vuoden osalta ohi enne kuin se alkoikaan. Harmittavaa oli se, että Arilla olisi ollut suora paikka sunnuntaille. Luumäellä kisa alkoi nappilähdöllä ja siitä piikkipaikka ekaan mutkaan jonka jälkeen kolme kierrosta kärjessä ja ekana ruutulipulle. Auto tuntui tosi hyvältä ja ajokin sujui hyvin huolimatta jo vuoden tauosta. Semifinaali: Nukutti lähtöviivalla ja Ari myöhästyi vähän. Ekassa mutkassa oli ahdasta mutta kakkosradan turvin kolmanneksi. Kakkospaikka oli tarjolla mutta toisena ollut kupla pyöri edessä ekan mutkan rytinöissä ja sitä väistellessä joku meni ulkoa toiseksi. Apuerälähtö: Hyvä lähtö ja kolmantena ekaan mutkaan. Kovaa taistelua ekan mutkan lopussa ja nousu toiseksi (ulkokautta). Sen jälkeen armotonta hiillostusta kärkikuplalle ja suoralle tullessa kupla poksahti viimeisen kerran. Apuerän kaksi viimeistä kierrosta tyylitellen voittoon ja B-finaaliin. B-finaali: Kone "käyntilämpöisenä" b-finaaliin ja ulkoradalta ihan ok lähtö. Jälleen kolmantena mutkaan ja ulkoa toiseksi "takasuoran" auettua. Kärkipaikkakin oli lähellä,mutta toisella kierroksella jäi ovi auki yhteen mutkaan ja rytinällä tuli ooppeli ohi. Johdossa ollut kupla päästi vielä mahtavat savut ilmoille mutta kesti maaliin estäen tosin kilvanajon viimeisellä kierroksella yksinkertaisesti savuttamalla niin paljon ettei nähnyt "nenäänsä pidemmälle". Sijoitus lopulta 8., mikä on Arin paras sijoutus tähän saakka,mutta ei kauaa. Moottorikin alkoi jo puutua ja jotain häikkää koneeseen saattoi tulla, mutta onneksi sekin on seuraavan omistajan päänsärky. Auto nimittäin meni kaupaksi. Uskomaton oli tapahtunut. Vähän yli 50 kisaa samalla autolla! Niin se vaan lähti ruoska maailmaa kiertämään seitsemän vuoden jälkeen. Ei muuta kuin turvallista matkaa uusille kuljettajille!
Kyllä oli maailmankirjat hetken aikaa sekaisin, kun kilpailupaikalle tuotiin Marko pussi päässä. Perjantai ja lauantai oli jo vietetty polttareita Tampereen ympäristössä Markon tietämättä sunnuntain kovasta koitoksesta. Markon ja Katrin avioaikeet olivat jo kauan olleet tiedossa ja jännityksellä Marko odotteli keväällä, että milloinka kävisi lähtö polttareihin. Hääpäivä oli 29.6. joten aikaa polttareista toipumiseenkin oli varattu pari kuukautta. Yllätys oli melkoisen suuri, kun totuus valkeni Markollekin sunnuntaiaamuna kello 8.00. Vieressä olla möllötti Arin ruoska-volvo ja selvisi, että kilpaa tulisi ajaa kello 11.00. Marko oli harkinnut jo vakavasti välivuoden pitämistä jokkis-kuvioista vedoten häiden järjestelyihin, mutta pojat olivat asiasta eri mieltä. Vaivaa oli nähty, kun Markon selän takana oli hankittu lisenssit, seuramaksut ja hoidettu ilmoittautumiset. Netissä olevassa lähtöluettelossakaan ei nimeä ollut ja juonessa oli mukana siis myös Pohjan Timo, jolle kiitosta kuuluu myös. Pojilla tarkoituksena oli järjestää iso yllätys Markolle ja sitä se todella oli. Itse kilpailuun Marko valmistautui kaikki kolme tuntia ja ruoskasta ei ajokokemusta Markolla ollut metriäkään. Edellisestä ajokerrastakin oli jo vuosi ja se päätyi kaatoon Kouvolassa. Jännitys nostatti siis tukankin pystyyn ja varsn pörrölleen ;)
Ensimmäinen lähtö huitaistiin liikkeelle ja Marko tappeli varmalla ajolla virheitä vältellen ja autoakin säästellen kolmanneksi ja suoraan jatkopaikalle semifinaaleihin. Auto osoittautui loistavaksi ajaa ja tuntuihyvältä päästä kilpailun makuun pitkästä aikaa. Viivalta ei Marko saanut Volvoa totuttuun tapaan liikkeelle.Voimaa taisi olla enemmän kuin laki sallii ja lääkärit määrää ;) Havaittavissa oli vielä pintä ujouttakin. Toinen lähtö oli se tärkein eli semifinaali. Lähtö meni aika lailla pilalle, mutta taistelemalla ja ruoskimalla saatiin sentään aikaiseksi jatkopaikka apuerään. Apuerästä saatiin aikaiseksi taas ruoskaamalla jatkopaikka ja nousu c-finaaliin. C-finaalin lähtö meni taas aivan puille, mutta vääntämään lähdettiin. Ensimmäisessä mutkassa olikin sitten romua ilmassa, kun Escorttia väännettiin Coupe-malliseksi oikein huolella. Marko sai välteltyä sumaan joutumisen ja sitten keskityttiin ottamaan kärkeä kiinni. Nyt ei sitten jatkopaikalle asti vauhti riittänyt, vaan sijoitukseski jäi sija 15. Palkintosijakaan ei kauas jäänyt ottaen huomioon, että palkittiin 14 parasta. kilpailusta jäi aivan huiman hyvä mieli. Rata oli todella miellyttävä yllätys ja järjestelyt toimivat tehokkaasti. Täytyy sanoa, että jos jonkun kisan muistaa lopun elämäänsä niin se oli sitten tässä. Poikien yllätys oli aivan vertaansa vailla. Kyllä oli mukavaa tulla kotiin naisen viekkuun ja kertoa millaisessa reissussa sitä tuli käytyä. Suuren suuri kiitos siis mukana olleille kaikille osapuolille suuremmoisesta viikonlopusta. Niin se vaan on, jotta Tango On Rautaa ja että on se melkoista rallia tämä elämän ralli. Heikki se tiimissämme aloitti ukkomieskierteen ja nyt Marko ja Katri teki jatkoa. Miksi siis hyvää sarjaa katkaisemaan ;)
Ari lähti syysrylläykseen isolla volvolla. Lauantailta tulikin jatkopaikka sunnuntaille suorastaan helposti. Sunnuntaina ekaan lähtöön tuli joukko kisan nopeimpia Fiiatteja. Hurjasta yrityksestä huolimatta tie vei keräilyeriin. Ekoista keräilyistä tie vei toisiin keräilyihin. Toisissa keräilyissä kaatokin oli lähellä ja loppujen lopuksi Volvo hyppäsi vallille ja takatukivarret tulivat katsomaan, että kuka ihme tätä autoa hyppyyttää. Hitsaushommia tuli sitten niin...
Kunkkuun Ari lähti suunnitelmista poiketen vielä vanhalla isolla ruoskalla eli Volvo 144:llä, koska pikku-volvo ei valmistunut vielä. Konetta oli nyt siirretty hurjasti taaksepäin viivalta irtoamisen parantamiseksi. Vauhti olikin hurjaa heti aika-ajoissa ja paikka sunnuntaille tuli helposti. Sunnuntaina meno jatkui hurjana ja Arttu paineli suoraan välieriin kakkos-sijan turvin. Iso ruoska sai kyytiä oikein kuinnolla. Välierissä hyvä vauhti loppui valitettavasti rengasrikkoon ekaan mutkaan tultaessa ja Volvo pyörähti penkalle. Sitten jännättiinkin kiinnostaisiko Volvo ostajia. Ei tullut sitten vieraita tarjouksia ja Volvo tuotiin kotiin Mäntyharjuun.
Mukana kilpailussa oli kaksi Tango Teamin kuljettajaa, Ari Siitarinen ja Marko Kytömäki. Markon ensimmäinen startti päättyi puolen kieroksen ajon jälkeen kaatoon takalenkillä tiukassa väännössä Volvon kanssa. Markon ensimmäinen mutta ei välttämättä viimeinen kaato oli siis nähnyt päivän valon. Auto saatiin parsittua ajokuntoon toiseen lähtöön, mutta ei lakannut vieläkään helpottamasta. Moottori ei käynyt kunnolla ja lopulta kaasu hirtti kiinni ja oli kurvattava varikolle. Se oli sitten sen pituinen kisa se. Onneksi Antti oli ennen kisaa luvannut hoitaa pellitykset kisan jäljiltä ;) Arilla kisa alkoi hyvin. Erävoitto ja kakkossija vei tyylikkäästi jatkoon sunnuntaille. Sunnuntaina varma ajo jatkui ja erävoiton turvin Ari pääsi suoraan semifinaaleihin. Semeissä kuitenkin pelti sai luvan taipua kun Escortti kaatui eteen ja Volvon suorapelti sai uuden muodon. Ari ei pystynyt väistämään vaan törmäsi ja Volvo jäi kaatuneen auton alle. Sijoituskin kisasta Arille tuli ja se oli sija 26.
Antti tyrkkäsi Foordilla menemään viimoisen päälle. Alkuerissä ja keräilyissä auto ei käynyt kunnolla ja lähdöt meni sutimiseksi.Starttikin päätti että käyttötunnit tuli täyteen ja meni homma ihan työntämiseksi. Vihdoin sitten auto alkoi käymään kunnolla ja vauhtia piisasi siihen asti kunnes kaide hyppäsi eteen.Tilannetta ei helpottanut myöskään se että spinnauksen jälkeen kylkeen poksahti toinen Escortti ja kaunis korimme sai uuden muodon. Taas on lekalla töitä! Valitettavasti jäi taas kerran pokaalit haaveeksi.
» login to post comments
Date: 08/23/2010 Views: 586
Date: 08/15/2010 Views: 556
Date: 08/08/2010 Views: 455